Tammikuu alkoi vauhdikkaasti toisilla ihmisillä mutta nyt vasta tänään olen sisäistänyt uuden vuoden alkaneen. ​Aaton raketeista ja hankinnoista olen luopunut kumppanin ja luonto eläimien takia. Kaupungissa linnut kärsivät.

Kerron tosisadun, 2 Harakkaa  laskeutuu joka ehtoo kodin lähipuiston puunoksalle nuokkumaan,ne keskustelevat tovin ja sitten päät jymähtävät paikoilleen.Testasin eräänä yönä onko se nuokkuminen aitoa vai teeskentelyä. Fikkaroin pistevalon oksalle, heti tapahtui päidenn käännös ja pyörittely. 

​Eräänä aikaisena aamuna laitoin kahvikeittimen  porisemaan. Oikeesti se porisee äänekkäästi kumppani on yleensä herännyt, nyt ei tapahtunut. Täytin hänen kuppinsa kahvilla ja odotin. Ei mitään huomiota tapahtunut. Tartuin hänen jalkaansa ja ravistin, heräämistä ei tapahtunut oliko hän kuollut, nyt oli hiljaa kuunneltava hengitystä. Kyllä hengitti.

Sinä aamuna kahvittelin yksin.Miten on lukijat onko tuttua? Auttaisiko suukottelu kenties?

Talvikuukausi ja vuosi vaihtunut, lumista ja pakkasta. Odottamatonta olin tuudittautunut lämpimään sadekelikauteen. Sen unelman voi nyt haudata. Syyskukkaihmisenä kaipaan maakukkia enkä niinkään lumikukkia.Onneksi olen fotoillut kesä ja syyskukkia ja jotain muutakin albumiin.

2021-01-02%2012.04.18.jpg

Nostalgia talvikuva vuodelta 2008. Vintage hame vekeillä.

2021-01-02%2011.41.00.jpg